Saimme barcelonalaisella terassilla pöytäämme niin kivan näköisen kaljapullon, että se matkasi mukanamme kotiin asti. Toimii niin yhden kukan maljakkona kuin kynttilänjalkana. Kynttiläjemmastakin löytyi sattumalta etarin väriin natsaava yksilö.
Hinta pari euroa, kaupan päälle sai vielä hyvää kaljaakin. Taaempana keemoileva pullo on sekin alkujaan kaljapullo, taisi olla ihan koto-Alkosta.
Päivien pimetessä sitä taas miettii, miksei muuten kovin rakas kotimaa voisi sijaita edes pari tuhatta kilsaa lähempänä päiväntasaajaa. Vuodenaikojen vaihtelut - not a fan. Onneksi Kanadassa väliaikaisesti asuva ystäväni keksi valjastaa minut löytämään uuden suosikkipunkun hänen poissaollessaan, ja sain heti uutta intoa ja sisältöä syksyyni. Olen onneksi aika yksinkertainen ihminen.
Näihin tunnelmiin,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti